ElJopo2000
Tämä sivu on ikuisesti työn alla.
Eljopo2000
(ELectric JOurney PrOject 2000)
Seuraava tarina on kuvaus excursioryhmä ElJopo2000:n kunnian päivistä
Australiassa ja Balilla helmikuussa vuonna 2000.
Oman tarinansa ansaitsisi se puolentoista vuoden ankara uurastus, joka
tarvittiin tämän reissun mahdollistamiseksi, mutta jättäkäämme se tälläerää
kertomatta ja siirtykäämme suoraan asiaan.
5. helmikuuta, vuosi 2000.
Ennen kello kymmentä, aamun alkaessa varovasti sarastaa kuuranvalkean metsän
takaa, alkaa Oulunsalon lentokentälle ilmaantua kapsäkkejään raahaavia
matkalaisia. Ulkona paukkuu kireä keskitalven pakkanen, mutta osa näistä
kaamoksen kalventamista pohjolan asukeista on tänään kotoa lähtiessään jättänyt
susiturkkinsa ja koirannahkarukkasensa eteiskomeroon ja valinnut ylleen kovin
keveän vaateparren. Pikkuhiljaa he luovuttavat kantamuksensa check-in:in tädille
ruumaan vietäviksi, miettien samalla mahtavatko enää määränpäässä laukkujaan
nähdä kaikkien koneenvaihtojen jälkeen. Täti kuitenkin vakuuttaa niiden olevan
hyvissä käsissä.
Koneeseen on nousemassa koko joukko matkalaisia, kuka minnekin suuntaamassa,
mutta kukapa arvaisi että näistä ihmisistä kokonaista kahdellakymmenelläyhdellä
on sama määränpää aina toisella puolella maapalloa saakka. Heidät ilmiantaa
ainoastaan heidän ohuet, näihin arktisiin oloihin kerrassaan sopimattomat,
päällystakkinsa sekä suupielissään tarkkanäköisen silmiin erottuva hienoinen
odottava hymy. Näitä tunnusmerkkejä eivät kuitenkaan huomaa niin kiireiset,
kellojaan vilkuilevat, kanssamatkustajat kuin unelias kentän henkilökuntakaan.
Ainoastaan alati valpas läpivalaisukone tunnistaa liukuhihnalla peräkanaa
etenevistä laukuista yhteisen tekijän; teekkarilakin himmeän hahmon. Hiljaa se
hymähtää virnistäen itsekseen, mutta ei kerro havainnostaan koneen vieressä
lämpöä hohkavaa monitoria vasten torkkuvalle turvamiehelle sen paremmin kuin
kenellekään muullekaan.
Menomatka ja Australia:
Kone siis lähti 10:25 Oulusta ja tunnin päästä siitä olimmekin jo Helsingissä
odottelemassa että Air France suvaitsisi saapua paikalle. Odottavan aika on
pitkä ja lentokoneaamiaiseen kuuluvan kuivaakin kuivemman sämpylän jäljiltä oli
pieni palanpainike paikallaan. Niinpä osa porukasta päätyikin lentoaseman
irkkupubiin sammuttamaan janoaan Kilkennyn voimalla. 
Seuraava kuvallinen havainto onkin tässä sitten Pariisin kentältä. Janohan se
tuli siinä patonkimaahan reissatessa, joten matkalaisen piti jälleen huuhtoa
pölyt kurkustaan... 
Aamuvarhaisella saavuimme vihdoin Melbournen lentokentälle, josta oli
kuljetus majapaikkaamme Pint On Punt -hostelliin.
Jetlagista toipuminen vei aikansa, mutta pian oli edessä lähtö kiertoajelulle
pitkin rannikkoa ja Great Ocean Road:ia. Ensimmäiseksi pysähdyttiin biitsillä,
jossa mösjööt Swayze ja Reeves olivat tallustelleet kymmenisen vuotta aiemmin
elokuvaa "Point Break" purkittaessaan. Täällä päästiin kastamaan ekaa kertaa
varpaat Tyyneen valtamereen. 
Ausseissa kun oltiin niin piti tietenkin välittömästi päästä ihmettelemään
paikallisia kotoperäisiä lajeja. Bussikuskimme oli vanha kettu näissä hommissa
ja kuskasi meidät hetimmiten lähimmälle golfkentälle. Nuo jättikokoiset
jänöjussit kun kovasti pitävät hoidetulla nurmella löhöilystä. Ja aikamme
kenttää talsittuamme ja kengurunpas*** väistelyämme ilmaantuikin eteemme
kokonainen lauma näitä elukoita. Eivät tosin päästäneet uteliasta turistia
muutamaa metriä lähemmäs. Lienevätkö saaneet siinämäärin useasti kuulla
kunniansa äkämystyneiltä golffaajilta kenttänsä paskomisesta että osasivat pitää
varansa - mene ja tiedä.
Kiertoajelu jatkui pitkin rantaviivaa ja välillä pysähdyttiin
näpismään...
...kuvia...
...maisemista...
...kuskimme esitellessä pakollisia "Kodak moment" -paikkoja.
Piipahdimme myös jonkin matkaa sisämaassa katselemassa koaloja
eukalypusmetsässä. Valitettavasti koalat ovat kovia nukkumaan, joten korkeiden
puiden latvoissa erottuvat möykyt olisivat voineet olla melkein mitä tahansa.
Mutta kun koaloiksi bussikuskimme niitä väitti niin koaloja ne olivat.
Kiersimme myös polunpätkän, joka kiemurteli viidakon halki. Pusikossa
oli siinämäärin aito viidakkotunnelma että vaikka itse Tarzan, apinain kuningas,
olisi viuhahtanut lannevaatteesaan liaanistossa, tuskin kukaan olisi sitä
ihmeemmin hätkähtänyt.
Ja tässä kuvassa... ööh, tuota... (prkl, miten
tämä paksusuolitähystyksestä napattu kuva on tähän pinkkaan joutunut) ... niin
tuota tässä kuvassa ollaan valtavan, onton puunrungon sisällä katselemassa
latvaa kohden.
Matka jatkui pitkin rantaa ja seuraavana kohteena oli "7 apostolia",
jotka aaltoja uhmaten seistä jököttivät meressä. Siispä näistä mainioista
möhkäleistä piti ottaa kuva...
...jos...
...toinenkin.
Bali:
Lopulta koitti lähdön päivä ja helteinen Bali piti jättää taakse. Ennen
lentokenttäkyydin saapumista oli vielä hetki aikaa istahtaa hotellin aulassa ja
nostaa kotimaan värit salkoon. Suomessa matkalaisia odotti helmikuinen
pakkaskeli ja uusi presidentti, eikä mikään muukaan ollut enää entisellään...
Over & out.
main
© Copyright TSA, All Rights Reserved
Steve's free web templates
|
