Sitemap

  » Diving

    » Tjeldsund 2012

    » Dahab 2011

    » Plura & Litjaga 2011

    » Lofots 2011

    » Pykeija & Kongsfjord 2011

    » Raftsund - Kilbotn 2011

    » Kilbotn & Tjeldsund 2010

    » Plura & Litjaga 2010

    » Lofots 2010

    » Tjeldsund 2010

    » Evenes & Tjeldsund 2009

    » Lofots 2009

    » Tjeldsund 2009

    » Dahab 2009

    » Plura & Litjåga 2008

    » Saltstraumen & Litjåga 2008

    » Narvik 2008

    » Tjeldsund - Narvik 2008

    » Evenes & Tjeldsund 2007

    » Litjåga & Plura 2007

    » Lofots 2007

    » Kirkenes 2007

    » Litjåga & Plura 2006

    » Saltstraumen 2006

    » Narvik 2006

    » Senja 2005

    » Lofots 2005

    » Lofots 2004

    » Mexico 2002

    » Senja 2001

    » Tromsø 2000

    » Sydney 2000

    » Bodø 1999



    » Under ice

    » Telma

    » Kivimaa mine

    » Haukipudas quarry

    » Ouluntulli quarry

    » Hercules

    » Upon a mine...

    » Wreck...

    » Techü 2010

    » Venemessut 2011

  » Misc

    » Oldies

      » ElJoPo 2000

      » Wappu '97

    » Ransu

    » Viiatti

    » Käsivarsi2009

    » Kaldoaivi2006

  » Files
  » DIY

  » Contact




ElJopo2000


(This is a reproduction from my ancient homepage
that used to reside at the "stekt" server at the
Department of Electrical Engineering at the
University of Oulu.)



Tämä sivu on ikuisesti työn alla.


Eljopo2000

(ELectric JOurney PrOject 2000)


Seuraava tarina on kuvaus excursioryhmä ElJopo2000:n kunnian päivistä Australiassa ja Balilla helmikuussa vuonna 2000.

Oman tarinansa ansaitsisi se puolentoista vuoden ankara uurastus, joka tarvittiin tämän reissun mahdollistamiseksi, mutta jättäkäämme se tälläerää kertomatta ja siirtykäämme suoraan asiaan.

5. helmikuuta, vuosi 2000.

Ennen kello kymmentä, aamun alkaessa varovasti sarastaa kuuranvalkean metsän takaa, alkaa Oulunsalon lentokentälle ilmaantua kapsäkkejään raahaavia matkalaisia. Ulkona paukkuu kireä keskitalven pakkanen, mutta osa näistä kaamoksen kalventamista pohjolan asukeista on tänään kotoa lähtiessään jättänyt susiturkkinsa ja koirannahkarukkasensa eteiskomeroon ja valinnut ylleen kovin keveän vaateparren. Pikkuhiljaa he luovuttavat kantamuksensa check-in:in tädille ruumaan vietäviksi, miettien samalla mahtavatko enää määränpäässä laukkujaan nähdä kaikkien koneenvaihtojen jälkeen. Täti kuitenkin vakuuttaa niiden olevan hyvissä käsissä.

Koneeseen on nousemassa koko joukko matkalaisia, kuka minnekin suuntaamassa, mutta kukapa arvaisi että näistä ihmisistä kokonaista kahdellakymmenelläyhdellä on sama määränpää aina toisella puolella maapalloa saakka. Heidät ilmiantaa ainoastaan heidän ohuet, näihin arktisiin oloihin kerrassaan sopimattomat, päällystakkinsa sekä suupielissään tarkkanäköisen silmiin erottuva hienoinen odottava hymy. Näitä tunnusmerkkejä eivät kuitenkaan huomaa niin kiireiset, kellojaan vilkuilevat, kanssamatkustajat kuin unelias kentän henkilökuntakaan.

Ainoastaan alati valpas läpivalaisukone tunnistaa liukuhihnalla peräkanaa etenevistä laukuista yhteisen tekijän; teekkarilakin himmeän hahmon. Hiljaa se hymähtää virnistäen itsekseen, mutta ei kerro havainnostaan koneen vieressä lämpöä hohkavaa monitoria vasten torkkuvalle turvamiehelle sen paremmin kuin kenellekään muullekaan.

Menomatka ja Australia:

Kone siis lähti 10:25 Oulusta ja tunnin päästä siitä olimmekin jo Helsingissä odottelemassa että Air France suvaitsisi saapua paikalle. Odottavan aika on pitkä ja lentokoneaamiaiseen kuuluvan kuivaakin kuivemman sämpylän jäljiltä oli pieni palanpainike paikallaan. Niinpä osa porukasta päätyikin lentoaseman irkkupubiin sammuttamaan janoaan Kilkennyn voimalla.




Seuraava kuvallinen havainto onkin tässä sitten Pariisin kentältä. Janohan se tuli siinä patonkimaahan reissatessa, joten matkalaisen piti jälleen huuhtoa pölyt kurkustaan...




Aamuvarhaisella saavuimme vihdoin Melbournen lentokentälle, josta oli kuljetus majapaikkaamme Pint On Punt -hostelliin.


Jetlagista toipuminen vei aikansa, mutta pian oli edessä lähtö kiertoajelulle pitkin rannikkoa ja Great Ocean Road:ia. Ensimmäiseksi pysähdyttiin biitsillä, jossa mösjööt Swayze ja Reeves olivat tallustelleet kymmenisen vuotta aiemmin elokuvaa "Point Break" purkittaessaan. Täällä päästiin kastamaan ekaa kertaa varpaat Tyyneen valtamereen.




Ausseissa kun oltiin niin piti tietenkin välittömästi päästä ihmettelemään paikallisia kotoperäisiä lajeja. Bussikuskimme oli vanha kettu näissä hommissa ja kuskasi meidät hetimmiten lähimmälle golfkentälle. Nuo jättikokoiset jänöjussit kun kovasti pitävät hoidetulla nurmella löhöilystä. Ja aikamme kenttää talsittuamme ja kengurunpas*** väistelyämme ilmaantuikin eteemme kokonainen lauma näitä elukoita. Eivät tosin päästäneet uteliasta turistia muutamaa metriä lähemmäs. Lienevätkö saaneet siinämäärin useasti kuulla kunniansa äkämystyneiltä golffaajilta kenttänsä paskomisesta että osasivat pitää varansa - mene ja tiedä.




Kiertoajelu jatkui pitkin rantaviivaa ja välillä pysähdyttiin näpismään...




...kuvia...




...maisemista...




...kuskimme esitellessä pakollisia "Kodak moment" -paikkoja.




Piipahdimme myös jonkin matkaa sisämaassa katselemassa koaloja eukalypusmetsässä. Valitettavasti koalat ovat kovia nukkumaan, joten korkeiden puiden latvoissa erottuvat möykyt olisivat voineet olla melkein mitä tahansa. Mutta kun koaloiksi bussikuskimme niitä väitti niin koaloja ne olivat.

Kiersimme myös polunpätkän, joka kiemurteli viidakon halki. Pusikossa oli siinämäärin aito viidakkotunnelma että vaikka itse Tarzan, apinain kuningas, olisi viuhahtanut lannevaatteesaan liaanistossa, tuskin kukaan olisi sitä ihmeemmin hätkähtänyt.

Ja tässä kuvassa... ööh, tuota... (prkl, miten tämä paksusuolitähystyksestä napattu kuva on tähän pinkkaan joutunut) ... niin tuota tässä kuvassa ollaan valtavan, onton puunrungon sisällä katselemassa latvaa kohden.




Matka jatkui pitkin rantaa ja seuraavana kohteena oli "7 apostolia", jotka aaltoja uhmaten seistä jököttivät meressä. Siispä näistä mainioista möhkäleistä piti ottaa kuva...




...jos...




...toinenkin.
































































































































Bali:













































Lopulta koitti lähdön päivä ja helteinen Bali piti jättää taakse. Ennen lentokenttäkyydin saapumista oli vielä hetki aikaa istahtaa hotellin aulassa ja nostaa kotimaan värit salkoon. Suomessa matkalaisia odotti helmikuinen pakkaskeli ja uusi presidentti, eikä mikään muukaan ollut enää entisellään...




Over & out.


main



























© Copyright TSA, All Rights Reserved
Steve's free web templates